Aamu valkeni Likusteritie nelosessa. Harry havahtui hereille ja hieroi silmiään. Oli hänen kuudestoista syntymäpäivänsä, ihan samanlainen päivä varmaan kuin muutkin, Harry ajatteli. Hän kuitenkin puki juhlaviittansa ylleen ja meni alakertaan. "Äiti äiti äiti!!! Harrylla näkyy muuunaaat!", rasittava Dudley karjui aamiaispöydässä murot suusta roiskuen. Harrylla oli tosiaan yllään pelkkä viitta, ei mitään muuta.
"Mhhm", rouva Dursley mumisi hajamielisesti keittiön pöytään nojaten. Pöytä notkui edestakaisin herra Dursleyn lykkiessä häntä takaapäin. "Se on poika semmonen homma että aamupalaa ei tipu ennenkuin työnnät sormesi minun takapuoleeni!", herra Dursley ähisi lykkimisen lomassa. Harry lompsi tiskikaapille ja otti paistinpannun käteensä. "Ok, Vernon-setä", Harry sanoi muka alistuneesti ja tökkäsi paistinpannun varren Dursleyn anukseen. "SIIILLLÄ lailla senkin friikki! UUUH", Vernon-setä ähisi naama punaisena.
Harry katseli hetken aikaa arkipäiväistä asetelmaa: Dudley mätti ruokaa naamaansa ja yritti pidellä ruokalautasiaan paikoillaan, kun herra ja rouva Dursleyn aamuinen nainti pöytää vasten heilutteli niitä ikävästi.
"Menen ulos", Harry ilmoitti ja käveli pihalle munat heiluen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti